1 Nähtüö Jisus rahvahan, novži goralla. I kuin hiän istuočih, lähendiäčettih hänen luo hänen opaššettavat.

2 I rubei ičeštä niin heidä opaštamah:

3 Ožakkahat kevhät hengellä: hiän on taivaškuningahuš.

4 Ožakkahat itkijät: hüö käržütäh.

5 Ožakkahat tüünet: hiän liev mua.

6 Ožakkahat toven tahtojat i šuvaiččijat: hüö külläššütäh.

7 Ožakkahat kaikilla hüvän luadijat: heilä ičellä hüvä liev.

8 Ožakkahat puhtahat šiämellä: hüö Jumalua nähäh.

9 Ožakkahat šovinnon luadijat: hüö nimittiäčetäh Jumalan poijiksi.

10 Ožakkahat oigeista šüin porotetut: hiän on taivaškuningahuš.

11 Ožakkahat tüö oletta, konža havkutah teidä i porotetah i jogo pahan šanan mivn täh tiän piällä ažetetah.

12 Ihaštukkua tüö i hüvällä mielin olgua, šuuri teilä on palka taivahašša: niin ollah porotetut prorokat, kumbazet iellä teidä oldih.

13 Tüö oletta muan šuola: kuin rikkuočennov šuola, millä šuoluačov? Ni midä ei rubie šilloin makšamah, a vain pois hänen kuatah, i jalloila tallavduv.

14 Tüö oletta ilman valgie, ei voi peittiäčie linna, goralla šeizatettu.

15 Eigo viritetä tuohušta i kattien alla panna, a ülähäkši, i ana palav kaikien täh, ket ollah talošša.

16 Niin ana valguov tiän valgie inehmizien ieššä, jo ana nähtäis tiän hüvät aziet i kiitettäis tiän Tuattuo, kumbane on taivahašša.

17 Elgiägo pidäkkiä mieleššä, jotto mie tulin rikkomah zakonua ali prorokkoja: en tullun rikkomah, a tävttämäh.

18 Amin' šanon teilä: terämbieh taivaš i muailma häviev, a ei hävie üksi tähüt ali üksi piirütüš zakonašta, kuni kaikki ei luadieče.

19 Ken rikkonnov ühen näistä pienistä käššennöistä i niin opaštannov inehmizie, pienin liev taivaškuningahuošša, a ken luadiv i opaštav, žen šuurekši pannah taivaškuningahuošša.

20 Šanon teilä: kuin tiän oigehuš ei liene šuurembi kirjamiehien da farisejoin oigehušta, että liene taivaškuningahuošša.

21 Kuulija tüö, mi oli šanottu ennen eläjillä: elä tapa; ken tappanov, že viärittiäčöv vanhemman ieššä.

22 A mie šanon teilä: jogohine, ken tühjäštä toista vihuav, viärä on vanhemman ieššä; ken toista virkanov: raka, viärä on rahvahan ieššä; a ken toista šanonnov umbituhmakši, šidä on mistä šüin panna tulizeh gejennah.

23 Kuin šie tuonnet šivn lahjan oltarin edeh i šiinä muissutat, jotto toine pidäv šivn piällä midä ni olgah,

24 jätä ših šivn lahja oltarin edeh i mäne iellä luaji šovindo toizen kera i šilloin anna šivn lahja.

25 Luaji terväh šivn vihazniekan kera šovindo, kuni olet hänen kera matašša; ana ei šuata šilma šivn vihazniekka vanhemman luo, i vanhin šivn andav toizella, i pandu liet ravdoih.

26 Amin' šanon šivla: et šieldä piäže, kuni et anna jälgimästä kodrantua.

27 Kuulija, mi oli šanottu ennen eläjillä: elä luaji toizen naizinehmizen kera pahua.

28 A mie šanon teilä: jogohine, ken kačahtav toizen naizen piällä i mieleššä pidäv pahua, že jo luadi pahan omalla hengellä.

29 Kuin oigie šivn šilmä šilma pahah šuattav, pissä pois i luo ičeštäš; parembi šivla on, ana häviev mi olgah šivn hibieštä, a ei kaikella hibiellä olla luoduna tuligejennah.

30 I kuin oigie šivn käzi pahah šilma šuattav, leikkua kädeš i luo ičeštäš; parembi šivla on, ana häviev mi olgah šivn hibieštä, a ei kaikella hibiellä olla luoduna tuligejennah.

31 Oli šanottu: ken laškenov ičeštä oman naizen, ana andav hänellä laškukirjan.

32 A mie šanon teilä: jogohine, ken laškov oman naizen, vain ei pahan luadimon täh toizien kera, iče šuattav händä pahah, i ken laškietun ottav, pahua luadiv.

33 Vielä kuulija, mi oli šanottu ennen eläjillä: et valehukšeh vannuoče, makšat Jumalalla šivn vannuočennan.

34 A mie šanon teilä: ni kuin ei vannuočie.

35 Elägo taivahalla, hiän on Jumalan šija; elägo mualla, hiän on aluštana hänen jalloila; elägo Jerusalimalla, hiän on šuuren kuningahan linna.

36 Elägo vannuoče omallaš piälläš, et šie voi ühtä tukkua valgiekši ali muššakši muuttua.

37 Olgah tämä teilä šana: niin, niin, ei, ei; a mi liigua virkuačov, že jo i kehno.

38 Kuulija tüö oli šanottu: šilmä šilmäštä i hammaš hambahašta.

39 A mie šanon teilä: ei vaššata pahua. A ken iskenöv šilma oigieh šivn nägöh, kiänällä hänellä toine.

40 I ken tahtonov šivn kera hoppuočie i kiskuo šivlda vuatevš, anna hänellä i šoba.

41 I ken ottanov vägeh šilma viršan aštuo, mäne hänen kera kakši.

42 Ken pakkuov šivlda, anna, i ken tahtov šilda vellakši ottua, elä jätä.

43 Kuulija, mi oli šanottu: šuvače šivn lähehistä, a vihazniekkua šivn elä šuvače.

44 A mie šanon teilä: šuvakkua tiän vihazniekkoja, hüviä paiskua tiän havkujien piällä, hüviä luadikkua pahan tahtojilla teilä i kumarrelgua pahan luadijista teilä i tiän porottajoista.

45 Ana lienettä tiän taivahallizen tuaton poijat, kumbane paistav päivästä hüvien i pahojen täh i laškov vihmua oigeilla i riähkähizillä.

46 Kuin šuvannetta tiän šuvaččijoja, miitüš teilä palka? Eigo i miitarit šidä luajita?

47 I kuin šebiälettä vain tiän pühävellilöjä, min liigua luajitta?

48 Niin olgua tüö žen hüvähüöt, min hüvähüš on tiän taivahalline tuatto.