Oli, eli enne meččuiččija mužikka. Häi aivin käveli mečäs piššalin ke da pidi rihmoi, a karu händä ei suvainnut. Toizet piššaliniekat anneltih karul eluo, a se mužikka ni konza ei andanut ni midä. I vot hüö riidavuttih.

- Kai minun otat: linnut, zvierit, a maksa heis et ni midä, - sanou karu.

- Ga opimmo vägilöi, - sanou mužikka, - ku enämbi vägie sinul ollou, siit maksan, a ku minul ollou vägie enämbi, siit, kačo en maksa.

Karu siit hüppiü, huaveleh, sanou:

- Minä täs kai puut kuadelen i suuret hongat nühtin juurineh!

- Vägi nämät nühtittävät! - sanou mužikka. - A minä taivahan da muan vastakkah viäldäzin, vai oli kiägät, da ammui jo i olizin viäldänüt, ga žiäli on rahvasta da žiivattoi, - kuoltah. Todeh ku ruvennemmo vägilöi miäriämäh, ga siit sinul pidäü kiägät panna!

- Nu enämbi tänäpäi emmo rubie kiistämäh, - sanou karu, - a huomei opimmo vägilöi.

Tossapiän mužikka otti nagrishaudua i tuli meččäh, a karu siit jo vuottau.

- Nu, davai, - sanou mužikka, opimmo täs väglöi, kui egläi i soviimmo!

Karu tembai kiven muas i ku kobristi, ga vai vettä pudžuou kives. A mužikka enzimäi lükkäi peitoči havvan muah, siit i tembai sen järilleh, buite kui kiven, i ku kobristi, ga vai sormišuarois läbi lähti.

- Vot nenga, kačo, pidäü kobristua, - sanou häi.

Nägöü karu, što mužikka on vägevembi, i ei virka ni midä.

- Nu viego opimmo vägilöi? - küzüü mužikka.

Dogadi häi kuadunuon puun i sanou karul:

- Voitgo kandua tuon puun hot' ladvas? Nu, läkkä tuommo! Minä otan tüves!

Derni karu puun ladvas i vedäü, a mužikka vai istuu puun tüvel. Puu oli ülen suuri, i karu vedi, vedi, jälgimäi väzüi.

Mužikka sanou hänel:

- Mies olet, ku nečentäh väzüit, a vie minun ke kiistämäh rubeit.

- Tovel sinä olet vägevembi minuo! - sanou karu. - Etgo sinä lähte minul kazakaksi? Hüvän palkan andazin, ku olet nengoine ruadaja!

Mužikka soglassih i lähti karul kazakaksi. Händä sie juotettih, süötettih i käskiettih muata. Häi lähti buite kui muata, a iče uksen tagan kuundelou. Üksi karu i sanou:

- Nu, kui nügöi neče kazakka hävittiä?

- Vuota, - sanou toine karu, - huomei azetammo sarai üläh kolmepuudahizen giiran, a händä panemmo al muata. Siit ku häi uinuou, müö i sorrammo hänen piäl giiran, siit hänel i surma rodih.

Kaiken sen paginan kuuli mužikka i magai enzimäizen üön spokoino.

Huondeksel vai nouzi, ka karut käskietäh händä vettä tuomah. Otti mužikka rengin i lähti vettä tuomah, a järilleh ei voi kandua rengie vejen ke (ülen oli suuri, kaksi puudua vettä sündüü). Häi siit kävelöü kaivon luo i kaččelou. Tuli sinne iče karu, küzüü:

- Mindähbo et tuo?

- Ga ühten rengin täh en ruvennut kandamah, - sanou mužikka. - Minä parembi kaivon ünnäh kannan!

Tembai karu rengin vettä i sanou mužikal:

- Tule iäreh, houkka!

Süödüö i juoduo lähtiettih meččäh. Karu rubei kuadamah ülen suurie, suurie puuloi, kazakka vai kaččou.

- Midäbo sinä et rua? - küzüü karu.

- Ga üksin puuloin ni kuadamah en rubie, - sanou mužikka. - Huomei pidäü tuvva čieppi, tavata ümbäri kai net puut, i minä kerras i kuan!

Se päivä kanneltih karun kuattuloi puuloi tukkuh. Op'ad' karu vedeli ladvois, a mužikka vai tüvilöil istuu. Illal tuldih kodih, süödih ildaine, i tüöttih händä sarail muata, a giira oli jo navedittu sinne sijan piäl. Meni mužikka sarail i buite kui maguau-karaittau. Tuldih karut, kuultah, što maguau i sanotah:

- Nügöi voibi giira sordua.

A mužikka sil aigua lähti iäreh sijal i olgikuvon čokkai sijah.

Sorrettih-juhkattih karut kolmepuudahine giira olgikuvon piäl, a iče juostih pertih. Mužikka tuli järilleh sijal, kattaldih od'd'ualal i op'ad' magai spokoino üön.

Huondeksel karut ei tuldu händä nostattamah, duumaittih kuoli. Jo müöhä, üheksän čuasun aigah, tuli mužikka pertih i sanou:

- Tol'ko vai tänäpäi hätken magaititto!

- A viego midä unis näit? - küzütäh hänel.

- Näin, buite kui čakka korvajuurda puri, i kibieččäine oli.

Op'ad' händä süötettih, juotettih i meččäh tüöttih. A karut keskenäh paistah:

- Muiten ni meččäh emmo tüöndäis, ga anna hot' väzüü, parembi ehki uinuou.

Meččäh ku mužikka lähti, ga karut sil aigua azetettih sarail viizipuudahine giira. Illal kodih tulduo mužikka söi, joi i op'ad' händä pandi muata endizel sijal. Vai mužikka jäi sarail üksinäh, dai op'ad' pageni sijal iäreh, a olgikuvon čokkai sijah. Tuldih karut i täl kerdua juhkattih sordua viizipuudahine giira, daže sarain lahkot, hot' i oldih uvvet, ga lämmüttih.

"Nügöi taki kuoli" - duumaijah hüö.

Op'ad' mužikka magai spokoino üön. Huondeksel üheksäh čuassuh sah vuotti nostattamah, ga ei tulla. Siit nouzi mužikka i lähti pertih. Karut vai dogadittih, što häi vie hengis on, ga iče - pagoh i jätettih mužikal kai elot.

Elettih, oldih enne ukko da akka. Lähtiettih hüö keviäl meččäh i ruvettih halguo piluamah, ga i pilattih akal peigalo.

Tuli akka kodih i lükkäi peigalon päčin keskeh. Muattih üö, i huondeksel mužikka lähti pellol kündämäh, a akka rubei čupukkua pastamah. Pastoi akka čupukat, i pidäü net mužikal viijä, ga ei ole kedä tüöndiä. Sil keskie hüppäi peigalo päčin keskes, muutui poijaksi i sanou:

- Muamo, anna minä vien tuatol süvvä!

- Ga mibo sinä poigie olet? - küzüü akka.

- Peigalopoiga olen!

Pani muamo čupukat korzinkah i andoi peigalopoijal viijä. Meni peigalopoiga pellol i kirguu:

- Tuatto, minä sinul čupukkua toin.

Kaččou tuatto - korzinaine lekkuu, a tuojua ei nävü. Duumaiččoü: "Ken nügöi neče on, ved' minul i poigua ei ole."

Peigalopoiga andoi tuatol čupukat i sanou:

- Tuatto, minä kündiä tahton!

Tuatto rubei čupukkua süömäh, a peigalopoiga istuihes adran pieluksel i rubei kündämäh.

Sil aigua pappi kävüi merežilöi kaččomah i astuu järilleh siiriči heis. Nägöü häi, što hebo kündäü üksinäh, i küzüü mužikal:

- Kuibo sinun hebo üksinäh kündäü?

- Se minun peigalopoiga kündäü, - sanou mužikka. - Egläi olimmo akan ke mečäs halguo piluamas i pilaimma hänen peigalon, se nügöi muutui poijaksi.

- Müö minul neče poiga! Äijängo otat? - sanou pappi.

- Sada rubl'ua, - vastuau mužikka. Pappi andoi mužikal dengat, pani peigalopoijan kormanih i lähti kodih. Ruvettih kois papad'd'an ke čuojuo juomah, ga papil juohtui mieleh, i sanou:

- Minä poijan ostin.

- A kusbo häi on?

Hüppäi pappi poigua ottamah, südäi käin kormanih, ga sih vai märgä kohta jäi, a poiga oli jo pajennut.

Vai loppi pappi čuojunjuondan, dai meni sen mužikan ikkunan al i küzüü:

- Koisgo on poigalopoiga?

- Kois on, - vastuau mužikka.

Meni pappi pertih.

- Nu, peigalopoiga, - sanou häi, - maltoit minun kormanis pajeta i ku maltanet minun kazakoil kirvehen varrastua, ga annan tuatolles vie sada rubl'ua.

- Hüvä, sanou peigalopoiga.

Meni pappi kodih, magai üön i huondeksel nostatti kazakat čuojuo juomah. Čuajun ku kazakat juodih, ga pappi i sanou heil:

- Meččäh ku menettö, ga parembi älgiä muga n'abieh ruadakkua, vai kirvehie käzis älgiä heittäkkiä!

Mendih kazakat meččäh, ga ni midä ei ruata, vai kirvehie käzis pietäh. Tuli murginan aiga, i heil rodih nälgä. Siit hüö istuttihes kirvehien piäl i ruvettih süömäh. A peigalopoiga peitoči mečäs kaččou. Vai papin kazakat istuttihes süömäh, ga häi otti lastuo i davai korvajuurih heil lükkimäh. Kazakat duumaidih toine toizen piäl i ruvettih toruamah, a peigalopoiga sil aigua i varrasti kirvehet.

Tuldih kazakat kodih i sanotah papil:

- Ken lienöü lükkinüt meil korvajuurih lastuo, a müö duumaičimmo toine toizen piäl i rubeimmo toruamah, sil aigua meil kirvehet varrastettih.

Ildaizen süödüö pappi müös meni mužikan ikkunan al, küzüü:

- Ongo peigalopoiga kois?

- On, - vastuau mužikka.

- Nu, peigalopoiga, - sanou pappi pertih mendüö, - huomei minä tüönän kuharkat melliččäh. Ku voinet heil varrastua hevot, telegät i jauhomizet, siit sinun tuatol vie annan sada rubl'ua dengua!

- Ga opin, - sanou peigalopoiga.

Huondeksel pappi tüöndäü kaksi telegiä jauhomista melliččäh i sanou kuharkoil:

- Älgiä kaimakkua, üksi vardoikkua heboloi, a toine jauhomizie!

Ajettih kuharkat melličän luo, i peigalopoiga peitoči meni sinne. Kačotah kuharkat, što melliččäniekkua ei ole kois, i istuttihes melličän pordahil händä vuottamah, a hevot seizatettih edeh. Peigalopoiga meni hil'l'akkaizin i sidoi kuharkoin kassat ühteh. Üksi kuharka ku kiännäldäü piän, ga toine i sanou:

- Midäbo sinä minuo tukis viät?

- A sinä midäbo viät?

Hüö i torevuttih, a peigalopoiga istuihes telegäh i ajoi hevot telegöin da jauhomizien ke omah kodih.

Tuldih kuharkat kodih, sanotah papil:

- Nenga i nenga... Melliččäniekkua ei ollut kois, i müö istuimmokseh pordahil vuottamah. Sil aigua ken-lienöü meil kasat sidoi ühteh, i müö toravuimmo. Kuni toraimmo, sini kai meil varrastettih.

Müö pappi meni mužikan ikkunan al, küzüü:

- Koisgo on peigalopoiga, mošenniekka?

- Kois on, - vastatah hänel.

Siit pappi sanou peigalopoijal:

- Nu ku voinnet tulien üön varrastua papad'd'al sormes obručal'noin kol'čaizen, siit vie annan sada rubl'ua.

Tuli pappi kodih, ga i peigalopoiga hänel jälgeh vilahtih pertih. Ildaizen süödüö pappi sanou kazakoil da kuharkoil:

- Salvakkua hüvin kai veriät, kaččokkua, peigalopoiga tulou varrastamah!

A papad'd'al sanou:

- A sinä pane kol'čaine suuh, štobi ei varrastettas. Kazakat salvattih veriät, papad'd'a luadi sijan, pani kol'čaizen suuh, i kai viertih muata. Vai uinottih kaikin, ga peigalopoiga otti i kuadoi kazakoin keskes taiginan ražmoit, a kuharkoil müös sidoi kassat ühteh. Siit meni tanhuoh, iski häkin i südämükset pani papin da papad'd'an välih.

Havačui papad'd'a i pappie nostattau, sanou:

- Buat'uška, sinä olet lapsen suanut!

- No konzabo mužikka lapsen sai, oletgo tolkus? - sanou pappi.

- Kazakat, suagua lampah tuli, - kirguu häi kazakoil.

A kazakat jo keskenäh sie riijelläh!

- Sinä töläit sijan!

- En minä tölännüt, sinä töläit, - sanou toine. I hüö toravuttih, dai kuharkat tože, a tulda ni ken ei sua. Siit hüppäi pappi kravatis i sai tulen lampah. A papad'd'a ku kačahtih kazakoin čuppuh, ga häi - oksendamah, oksendamah, i kol'čaine kirboi kravatin al. Peigalopoiga otti kol'čaizen i juoksi kodih.

A pappi kaččou, što postelil ollah südämükset, i müös lähti mužikan taloih. Meni sinne i sanou peigalopoijal:

- Täs sinul kaikis dengat, elä tuaton ke, vai ole minus päivilleh.

Muga peigalopoiga sai papis ülen äijän dengua tuatol.

Oldih enne ülen skuupat izändä da emändä. Hüö moizet oldih skuupat, ga üöniekkua ni konza, ni kedä ei laskiettu. Tuli kerran heijän luo saldatta üöksi tariččemahes, ga hüö ei laskiettu. Salduatta tuli toizen kerran nareko (olis laskiettu händä i toizih taloloih üöksi) i heittüi kuureheksi.

- On teidä üöniekkua, - sanou izändä, - vasta vai üksi saldatta kävüi tariččemahes, a nügöi jo toine tuli. En jo ole ruadi üöniekkua pidämäh!

A saldatta buitto-kui ei ni kuule, sanou:

- Passibo, passibo! - i astui pertih. Pertih tulduo kumardih emändäl, sanou:

- Emändä, kačo izändä minuo üksi kučui, ga minä i tulin.

- A emmo jo müö ole ruadi ni kedä üksi laskemah, - sanou emändä.

- Passibo, passibo, - kumardih vie saldatta emändäl. Tuli izändä pertih, ga emändä i küzüü hänel:

- Miksibo sinä nečen üöniekan laskit?

- En jo minä laskenut, - sanou izändä. - Minä vie kielin tulemas, ga viksi on kuuris, ei kuullut, üksikai tuli. Konza süömäh rubiemmo, ga älä sinä käske händä süömäh, - nevvou izändä akal.

- En, en! Älä sinägi pagizuta händä.

Akka pani ildaizen stolal, i istuttihes süömäh. Süvväh vaikkaini: ni kudai ni midä ei virka, a saldatta istuu laučal. Vähäizen aijan peräs izändä unohti, kiändi piän saldattah i küzüü:

- Kugalainebo sinä olet?

- Passibo, passibo - sanou saldatta i istuihes süömäh.

- Kielin vie, älä pagizuta, et uskonut, - sanou emändä. - Nügöi näjetgo, süömäh meijän ke rubei.

Ildaizen süödüö nevvou izändä akal:

- Huondekseksi, kačo, minä lähten meččäh aijoi, a sinä nouze i pasta blinua, kuin saldatta maguau. Hänen aigah vai pastanet, ga tuas tulou süömäh. A konza saldatta rubieu iäreh lähtemäh, ga pakiče, kačo dengat üön maguandas.

Saldatta kuulou net paginat, iče duumaiččou: "Etto minuo muanita."

Huondeksel izändä nouzi, söi blinua i lähti meččäh, a akka jäi vie blinua pastamah. A saldatta kaččou i ku nägi, što emändä pastoi jo suuren tukun blinua, ga nouzi, šuorii, otti sumkan i buitto kui rubei iäres lähtemäh. Emändä räigäi riehtilän päčin edeh, tartui saldatal olgupiäh, sanou:

- Üön maguandas, kačo, dengat anna!

- Passibo, passibo, emändä-rukka! - sanou saldatta i istuihes blinua süömäh.

"Dengoi jo üötilas ei maksanut, ga vie blinua süömäh istuihes," - duumaiččou emändä.

Saldatta söi kai blinat i sanou:

- Passibo, passibo, - iče siirdüi laučal istumah i duumaiččou: "Anna emändä vie ližäksi pastau blinua."

Emändä ku pastoi vie blinua, ga saldatta tuas rubei iäres lähtemäh. Šuorii, otti sumkan kainaloh i sanou:

- Nügöi passibo, emändä-rukka, süötändäs da üön magautandas.

A emändä vastah kärizöü:

- Söit da magat, ga tiijä i dengat maksua!

- Midä? I net blinat gostinčoiksi annat? Passibo, passibo, emändä-rukka, - sanou saldatta i otti dostalit blinat da iče lähti iäres.

Tuli izändä ehtäl kodih, ga emändä i sanou hänel:

- Tol'ko neče oli üöniekka! Söi, joi, üön magai, a dengoi ei maksanut da vie blinat gostinčoiksi otti. Enämbi ni miitüttä üöniekkua emmo laske ni konza!