Meillä on tällä hetkellä 4 omaa allasta kilpikonnakäytössä. Yksi niistä on tavallisella kala-akvaario-mallilla tehty, mutta muut on tehty varta vasten konnia varten (on muuten itse rakennettukin kaksi suurinta).  

Altaiden lasina on käytetty 8 mm paksua lasia, joten varsinkin isompi painaa jo tyhjänäkin aikalailla. Isommassa altaassa pohjalasin alla on käytetty alumiinisia levyjä lasin painumisen (veden painosta) estämiseksi. Pienemmässä altaassa (100 cm x 100 cm) pohja on ruostumatonta terästä (1,5 mm). Myös sen alla on tukilevyt ja levy styroksia. Kumpikin ratkaisu on toiminut hyvin.  

Kaikkein tärkeintä on muistaa, jos omaa allasta aikoo rakentaa, että hankkii oikeanlaista silikonia altaan kokoamiseen, koska tavallinen silikoni on myrkyllistä vesikonnille. Tarkoitukseen on esim. rautakaupoissa tai akvaarioliikkeissä myytävänä nimenomaan akvaariontekemiseen sopivaa silikonia. Lisäksi on muistettava, että silikonin on annettava rauhassa kuivaa ennen veden lisäämistä altaaseen, ettei silikonin etikkahappo ole konnille vaaraksi. 
 

Meillä on suodattimina sekä Fluvalin, että Ehaimin suodattimia. Ja nyt puhutaan siis ulkosuodattimista, sisäsuodatin on todistettu melko tehottomaksi kilpikonna-altaassa (varsinkin jos konnia on useampia). Niitä voi kylläkin käyttää veden pyörittämiseen altaassa, ts. antamaan konnalle/konnille uimavastusta. Tietysti sisäsuodatin käy myös aivan pienelle konnalle pieneen altaaseen.
Suodattimissa kannattaa käyttää melko karkeaa suodatinmateriaalia (esim. Ehaimin Ehfifix), koska tavallinen tiheä valkoinen suodatinmateriaali menee aivan hetkessä tukkoon mm. kilpikonnasta irtoavasta ihosta, eikä suodatin pysty silloin toimimaan tehokkaasti. 
Molemmilla valmistajilla löytyy erikokoisia pyöreäsäiliöisiä suodattimia, joissa on sisällä koosta riippuen 3 tai 4 koria, joihin suodatinmateriaali laitetaan. Karkea suodatinmateriaali on pitkäikäistä, se kestää huuhtelua yhä uudelleen ja uudelleen, sitä ei suinkaan tarvitse heittää roskiin yhden käyttökerran jälkeen.

Yleensä suodattimet kestävät käyttöä hyvin, vaikka välillä koville joutuvatkin, mutta suodattimen putkien imukuppeja saa varautua ostelemaan uusia vähänväliä.
Suodatinta valitessa ei kannata tuijottaa aivan pelkästään hintaan (vaikka ne ovatkin kalliita, tiedän, tiedän), mutta joskus on hyväksi ottaa huomioon muitakin seikkoja, kuten esim. joillekin malleille annettava kahden vuoden takuu (normaali takuu yksi vuosi). 

Suodatinletkujen putsaaminen on välillä todella rasittavaa puuhaa, mutta siihenkin on olemassa ainakin yksi niksi: avuksi voi ottaa pienen pulloharjan, jonka varren päähän on sidottu vähintään putken pituinen pätkä muovinarua ja narun päähän naula tai ruuvi. Naula tai ruuvi ujutetaan (esim. veden paineen avulla) putjesta läpi, otetaan kiinni narusta ja vedetään harja putken läpi. Pulloharja on kätevä myös suodattimien liitoskappaleiden putsaamiseen ja roottorin ja roottorikolon puhdistamisessa. 

Käytämme kahdenlaisia lamppuja, tavallisia loisteputkiakvaariolamppuja loisteputkin (myös UVB-putkin) sekä lämmittelypaikoilla kohdevaloja, ns. spotteja. Isoimpaankin lämmittelypaikkaan riittää tuplaspotti, jos lämmittelemässä ei ole kuin yksi konna, voi yksikin spotti riittää. Useimpiin myynnissä oleviin spotteihin käyvät joko 25/40 W tai 40/60 W lamput. Lamppua asennettaessa täytyy mitata lämmittelypaikalle syntyvä lämpö, ettei konna polta itseään. Toisaalta taas on muistettava, että liian kaukana lämmittelypaikasta lamppu ei lämmitä tarpeeksi.
 

Yleisin tarjolla oleva lämmittelypaikkavaihtoehto on korkki. Sitä on aika hyvin saatavilla akvaarioliikkeistä, melko isoinakin paloina. Jos allas ei ole suuri, korkin voi saada jotenkin kiilattua lasien väliin, jolloin se pysyy paikallaan lamppujen alla, eikä esim. suodattimen vettä pyörittäessä seilaa pitkin akvaariota. Korkki on joskus hankala puhdistaa sen pinnanmuodon takia ja siitä myös irtoaa palasia ja murusia (jos olet akvaarion ulkonäöstä ja siisteydestä erityisen tarkka, ei hyvä vaihtoehto).

Lämmittelypaikkaa ei kuitenkaan ole kovin vaikea tehdä itsekään. Hiukan varusteita se vaatii, mutta ammattiapuakin voi pyytää. Esimerkiksi meidän lämmittelypaikkamme on tehty pleksistä, joka on taivutettu lauteeksi ja rampiksi. Ramppi kannattaa päällystää jollain materiaalilla, koska konnan kynsillä on vaikea pelkästä muovipinnasta saada kiipeämiseen tarvittavaa otetta. Meillä rampiin on asennettu nippusiteillä (pleksissä reiät nippusiteen läpi laittamista varten) pala vihreää "ruoho"mattoa (muovista jalkojenpyyhkimismattoa). Siitä konna saa kynsillään hyvän otteen kiivetessään lämmittelemään. Muovinen materiaali on myös kohtalaisen helppo pitää puhtaana, ja jos jaksaa ja viitsii, päällyksen voi tehdä kahdesta palasta, jotka saa irti toisistaan ("painonappi"systeemi, ostettavat matot on tehty useammista paloista, jotka ovat toisissaan kiinni) puhdistamisen helpottamiseksi. 
 

Haavi.Tarkoitukseen sopii ihan akvaariokalahaavi (käytä kuitenkin konnilla omaansa ja kaloilla omaansa haavia, jos talossa on molempia lajeja).  Ehdottoman kätevä kuivaruuan keräämiseen vedenpinnalta (jos joskus syötät altaaseen). Samoin kuin esim. kilvenpalojen keräämiseksi altaanpohjalta. Se on myös hyvä väline pienten kilpikonnien sieppaamiseksi, jos pientä konnaa on muuten hankala saada kiinni.

Pyyhkeet. Aina hyvä olla pino lähellä konna-allasta. Meillä on tarkoitukseen varattu pino pyyhkeitä, joita käytetään vain kilpikonnilla. 

Vati. Ihan vaan konnakäyttöön. Kylpyjä ja syöttämistä varten.

Harja. Pikkuisille hammasharja, isommille kylpy- tai tiskiharja. Kilven puhdistamista varten. Voi käyttää myös altaan putsaamiseen, jos altaaseen esim. kasvaa levää. 

Kumihanskat. Jos pelkäät saavasi kilpikonnilta tartunnan, voit käyttää kumihanskoja. Muutenkin ne saattavat olla kätevät esim. suodatinmateriaalia puhdistettaessa, se saattaa nimittäin oudostaan tuntua todella karkealta käsiin, kun sitä hankaa puhtaaksi.

Spagettikauha. Kuulostaa uskomattomalta, mutta on totta. Meillä isompien (joskus hyvinkin vastahakoisten) konnien kiinniottamiseen käytetään spagettikauhaa. Tämä on hyvä apuväline juuri silloin, jos allas on iso, olet lyhytkätinen, tai konna menee takanurkkaan, josta sitä ei tunnu saavan pois. Kokeile ihmeessä.

Puutarhaletkua. Ohutta ja paksua. Paksumpaa käytetään veden imemiseen altaasta viemäriin, ohuempaa veden syöttämisestä altaaseen (hyvä jos ostaa mukaan esim. suihkun suuttimeen sopivan sovituskappaleen). 

Tässäkin asiassa järjenkäyttö on sallittua, eli kotona kannattaa jatkuvasti pitää haavereiden varalta pientä varastoa erilaisia lääkintätarpeita. Varsinkin kesällä ulkonaliikkuessa konnalle saattaa tulla naarmuja jotka vaativat ainakin puhdistamisen.

Kuitenkin täytyy aina muistaa, että jos on hoidosta epävarma, on parasta keskustella asiasta eläinlääkärin kanssa, ettei väärä hoito aiheuta suurempaa vahinkoa, kuin alkuperäinen vamma onkaan.

Ihon naarmujen ja haavojen yms. puhdistamiseen parasta on Betadine paikallisantiseptiliuos, jonka vaikuttava aine on polyvidonijodi. Tätä valmistetta on saatavilla lähes apteekista kuin apteekista. (Betadine-valmistetta on saatava myös voiteena.)

Jos vauriot tarvitsevat muutakin hoitoa kuin pelkän puhdistuksen, voi käyttää paikallisesti Terra-Poly Vet voidetta (vaikuttava aine oksitetrasykliini kloridina ja polymyksiini-B sulfaattina). Jos kaapista sattuu löytymään ihan Bacibactia (bacitrasiini ja neomysiinisulfaatti) tai Betadinea voiteena, ne ovat myös käyttökelpoisia. Nämä on siis tarkoitettu paikallisesti haavoihin tai naarmuihin lyhytaikaiseen käyttöön (muutamia päiviä) ja ennen niiden käyttöä haava-alue on puhdistattava hyvin. Jos vamma ei parane tai näytä paranemisen merkkejä muutamassa päivässä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Jos on käynyt niin, että kilpeen (keratiinilevyyn) on tullut jokin pieni vaurio, on se parasta hoitaa ensin antiseptiliuoksella ja sen jälkeen haavavoiteella (Bacibact tai Betadine-voide) ja jos vaurio ei ole suuri, sen voi ihan peittää laastarilla haavan likaantumisen estämiseksi (kun konna on kuivalla maalla). Laastaria on vain muistettava tarvittaessa vaihtaa ja ottaa pois uimaan mennessä. Näky voi aluksi huvittaa, mutta laastari suojaa lattialla tai pihalla mullassa möyrivää konnaa hyvin. Konnan iholle en ole laastaria koskaan laittanut, tästä kannattaisi keskustella eläinlääkärin kanssa, laastarin irrottaminen iholta ei nimittäin välttämättä ole aivan yksinkertainen operaatio (riippuu mm. laastarin liimasta).

On myös saatavilla infektioita estäviä aineita sisältäviä lääkesiteitä, joiden käyttöä voi harkita (keskusteltuaan asiasta eläinlääkärin kanssa), jos vaurioitunut alue jostain syystä on suurempi (laastari ei riitä). Näin saattaa olla esimerkiksi kilpivaurio-tapauksessa. Tällöin lääkeside on helppo teipata haavateipillä tms. konnan kilpeen.