Järvipurjehdusta

Lopetin 70-luvun alussa parikymppisenä purjehduksen lopullisesti ja pidin päätökseni aika kauan, kunnes huomasin 90-luvun lopulla toisin käyneen. Olin harrastanut purjehdusta koko vuosikymmenen lainaveneillä tai vuokraveneillä ympäri Suomen saaristoa ja lopulta hankin vuonna -99 pienen veneen lähijärvelle. Tutkin tarjontaa ja minulle sopivin oli Microtross. Valinta oli mielestäni onnistunut pääsen sillä muutamaksi tunniksi järven selälle. Voin purjehtia sillä yksin ja toisaalta siihen mahtuu muutama mukaan, jos on halukkaita tulijoita.

Kotivesistöni on Valkeakoski- Längelmäki, Hauho  ja erityisesti Pappilanselällä olen päiväretkeni viettänyt. Maisemat ovat kauniit ja kestävät vertailun muihin vesialueisiin, joissa olen purjehtinut elämäni aikana. Purjehdus järvellä on hieman erilaista kuin merellä. Lyhyellä reissulla voi joutua kokemaan kaikki tuuliolosuhteet kovista tuulista täysin tyvenestä ja olosuhteet muuttuvat nopeasti. Vesistön maisema on rehevää ja kulkija voi kokea olevansa yksinään luonnon keskellä, ja toisaalta sieltä pääsee suhteellisen nopeasti takaisin ihmisten ilmoille.

Aimo Nissi on kuvaillut sivullaan  matkaansa Vanajaselältä Längelmäelle. Kannattaa käydä lukemassa ja yllätys minulle oli, että matkaveneenä oli Microtross! Aimon Aoudan lisäksi vesistössä on liikkunut  vähintään kolme Microtrossia.

Traileriveneilyä

Kesän 2000 lopulla hankin venetrailerin. Yhtenä syynä oli veneensäilytyspaikan varkaudet talvella. Nyt voin pitää veneen kotipihalla talvisin ja purjehtiminen muissa vesistöissä on mahdollista,  mikä oli tietysti hankinnan päätavoite. 

Syksyllä 2000 varastettiin myös veneen perämoottori (kaikista seudun kolmesta purjeveneestä hävisi samaan aikaan moottorit) ja jouduin hankkimaan uuden hävinneen tilalle. Minulla olisi mahdollista polkea pyörällä 15 minuutissa rannalle nostaa purjeet tehdä lenkki ja palata takaisin. Nyt joudun sopeutumaan tosiasioiden edessä ja pakkaan joka kerta autoon  kaikki tarpeelliset varusteet; purjeet, perämoottorin ym., ajan satamaan siirrän varusteet veneeseen ja paluun jälkeen veneestä kaikki varusteet autoon ja kotiin. Toisena vaihtoehtona on tullut  mieleen pelkästään trailerin käyttö ilman vakituista venepaikkaa. Vene vesille ja ylös reissun jälkeen kotipihalle. Tähän en kuitenkaan päätynyt, vaan pidän veneen mieluummin venesatamassa.

Seuraavat kappaleet kertovat lyhyesti menneiden kausien mainitsemisen arvoisista trailerimatkoista. 

Långön luonnonsatama, joka oli suojaisempi etelätuulella kuin Jurmon lauttasatama 

Kesä 2001 on edennyt heinäkuulle ja olen käynyt veneellä Näsijärvellä, Saaristomerellä ja Päijänteellä purjehtimassa. Kokemukset ovat hyvät ja muistot reissuista ovat positiivisia. Traileriveneily ja nimenomaan purjeveneellä on hieman työläämpää kuin esimerkiksi uisteluveneen siirtely tai lähtö purjeveneellä vakituisesta satamapaikasta. Microtross on sikäli helppo laskea ja nostaa ylös, koska sen pohja on sileä kölin ylös vedettynä ja peräsin poistettuna. Syväys on silloin noin 25 cm, joten laskupaikaksi kelpaa matala ranta. Masto, köli vievät enemmän aikaa kuin moottoriveneen lasku ja rannassa voi  helposti mennä yli kolme tuntia, jos jokin alkaa takkuamaan. Toisaalta traileriveneilyyn kuuluu kuljetus veneen lasku ja nosto. Ne ovat tämän purjehduksen lisämausteena, jos niistä ei pidä ei kannata edes harkita moista elämäntapaa.  Purjehdusmatka alkaa kotiovelta ja päättyy sinne veneen kanssa.

Rymättylän Röölan satamassa

Esimerkiksi Rymättylän Röölässa tuli hankaluuksia kovan tuulen takia venettä nostaessani. Vene ei noussut keskelle traileria ja lopulta sain veneen melkein keskelle ulkopuolisen avustuksella. Trailerin sivurullat eivät riittävästi estäneet sivuliikettä, koska veneen pohja on takana tasainen. Aikaisemmin tätä ongelmaa ei ole ilmennyt! Toinen asia vaikuttaa toiseen, ja kun olin laskemassa köliä traileri keskiaisanpäälle (olen asettanut siihen kohtaan leveämmän tason köliä varten ) sen pohja olikin ikävästi laskutason reunalla. Lisää töitä, mutta asia eteni. Sidoin köli tukevasti kiinni ja masto  hallitusti alas tavarat paikoilleen vene hihnoilla kiinni traileriin ja kohti kotia. Matkaa oli edessä noin 200km autolla ja ennen sitä olin aamulla puoli seitsemän lähtenyt Korppoströmmilta purjehtimaan ja olin lopulta illalla puoli yhdeksän kotona. Päivä oli työntäyteinen, mutta toisaalta kaikki meni lopulta hyvin ja olin itseeni tyytyväinen.


Torsholman satama

Toisaalta Näsijärvelle reissu oli helppoa. Kaikki meni joutuisasti. Mustalahden vierassataman veneliuska on hyvä ja autolle sekä trailerille oli pysäköintitilaa heti liuskan vierestä. Tampereen meripelastusseuran kahviosta sai lupalapun, joka oikeutti pysäköintiin alueella. Purjehdin vaimoni kanssa Muroleen kanavalle asti yövyimme siellä ja palasimme takaisin seuraavana päivänä. Jätin veneen ja trailerin vielä yhdeksi yöksi Mustalahden vierasvenesatamaan kävin kotona Orivedellä yöpymässä ja seuraavana päivänä purjehdin päivän yksin Näsijärvellä nostin veneen ylös ja palasin kotiin. Samaa voi sanoa Päijänteen reissusta. Jämsän Joensuun sataman laskuliuska on hyvä ja muutenkin Päijänteellä oli hyvä purjehtia. Matka sattui samaan aikaan kuin Päijännepurjehdus kisattiin, joten Tehin selkä oli täynnä purjeveneitä - vaikuttavaa. 

Kesä 2002 on humahtanut nopeasti ja kävin veneelläni Kemiön eteläisessä saaristossa purjehtimassa pari päivää. Sundvikin kalasatamassa on hyvä veneliuska. Päijänteellä  ja Näsijärvellä kävin myös purjehtimassa kummassakin muutaman päivän ja olo oli molemmissa vesistöissä mukavaa. Kausi oli monipuolinen, kuten edellinen vuosikin - traileriveneilyä kaikilla mausteilla.

Kesä 2003 ei suonut ainoata trailerimatkaa Aninalla, mutta kokonaisuudessaan minulla oli hyvä purjehduskesä. Purjehdusominaisuudet ovat minusta parantuneet veneessä. Aninan uusi kevyempi masto ja köli  ovat toimineet hyvin. Maston kaataminen ja nostaminen on nyt huomattavasti helpompaa, samoin on myös kölin käsittely.

Kesällä 2004 Anina kulki kumipyörillä juhannusviikolla Helsinkiin, jossa se oli Kaivopuistossa ja kävi Suomenlinnassa juhannuspäivänä. Seuraavalla viikolla purjehdusreissu jatkui Elisaareen sieltä Tammisaaren kansallispuiston Modermaganiin. Seuraava paikka olikin Hanko. Anina jäi pariksi päiväksi Hangon itäiseen vierasvenesatamaan, kun olin gastina toisessa veneessä. Aninan matka jatkui seuraavalla viikolla Taalintehtaan eteläpuolella olevaan Bergön saareen, jossa Anina vietti elokuuhun asti laiturissa. Elokuussa purjehdin Aninan Taalintehtaalle nostin veneen ylös ja matka jatkui kotiin trailerilla. 

Elisaaren laiturilla - pieni on kaunista.

Kesän purjehduksista jäi mieleen sateet. Varmasti joskus paistoi aurinko, mutta vähäisiä ne hetket olivat! Pienessä veneessä märkien sadevaatteiden riisuminen, niin ettei kastele sisätiloja, tuntui mahdottomalta. Puomiteltta olisi ehkä hyvä ratkaisu ongelmaan, sillä voisi vähentää veden leviämistä sisätiloissa. Kesällä purjehdin myös isommassa veneessä ja täytyy myöntää, että sateella purjehtiminen oli pidemmillä reissuilla helpompaa kuin omassa veneessäni. 

Aninan pohjassa ei ole myrkkymaalia ainoastaan pintaepoksimaali, joka on vahattu Vene oli juhannuksesta elokuuhun asti jatkuvasti merivedessä. En nostanut sitä välillä ylös. Yllättävää olikin, että näkkiä ei ollut kuin nimeksi ja pohja oli aika helppo puhdistaa kotona Aninan keräreissun jälkeen. Kiitos sisarelleni, joka käydessään uimassa pesi samalla Aninan pohjaa muutaman kerran loppukesällä. Se ehkä hidasti näkin kasvua Aninan pohjassa!

Aninan peräsimen päällä näkyy köysi. Sidoin siihen keskelle ankkuri- tai poijuköyden, koska kiinnityspisteen pitää olla suhteellisen leveän veneen keskilinjalla. Vene pysyi suorassa poiju- tai ankkuripaikoilla. Parduunat olivat myös tänä kesänä ensimmäistä kertaa paikoillaan. Niiden käyttäminen ei sovi heikkohermoisille. Toisinaan tuntui kuin niistä olisi ollut hyötyä.   

Kesällä 2005 en tehnyt trailerireissuja. Päiväreissuja tein enemmän  ja perheen koiravanhuskin oli tänä vuonna monta kertaa mukana. Kaksi aikuista ja koira sopi aika hyvin Aninan istuinlaatikkoon.  Silloin meillä oli varmuuden vuoksi huomattavasti vähemmän purjeita ylhäällä.  Yksi reivi oli isossa ja st-fokka keulassa. Taisi muutaman kerran olla kaksikin reiviä isossa. Koira makasi istuinlaatikon pohjalla, otti aurinkoa ja veti sikeitä.   

Kausi loppui tavallista aikaisemmin, koska peräsimen akselitapit olivat menneet poikki. Haveri tapahtui satamassa kiinnityksen aikana. Syytä en voi kuin arvata. Tänä vuonna minulla ei ollut keulaköysissä joustinkumeja. Pinna on sidottu kiinni, ettei se heiluisi vapaasti, ja mahdollisesti veneen  nopea ja pieni liike köysien varassa on lopulta katkaissut molemmat peräsimentapit! Nostin veneen syyskuun lopussa ja päätin korjata peräsimen talven aikana. 

 Peräsin oli kiinnitetty varmuusköydellä kiinni, joten peräsin ei hävinnyt sen sileän tien. Pinna hankasi perälaidassa olevaan alumiinihelaan ja nirhasi rumat jäljet siihen. Täytyy sekin kunnostaa talven aikana.

 päivitetty 15.1.-06

Linkkejä

Aimo Nissi: Purjehdus Vanajanselältä Längelmäen Tunkeloon
Traileriin purjeveneitä: http://geocities.datacellar.net/Yosemite/Trails/2625/5sailsite.html
Merenkulkulaitoksen virtuaaliset veneretket: http://www.fma.fi/virtualboat/index.html 
Veneliuskat Arto Kojon GPS sivuilta: http://fff.neutech.fi/Gps/F-Archives.htm

Kaivopuiston Carusellin edustalta vene vesille juhannusviikolla 2004