Itse eläintä kaupassa valitessa kannattaa muistaa, että yksilön on syytä olla hyväkuntoinen ja -värinen (iho, silmät, suu, kilpi, raajat) ja hyväkuntoinen punakorvakilpikonnapienokainenkin pyristelee lujasti vastaan vedestä nostettuna. Kaupasta (tai kasvattajalta) ostettaessa konnat ovat yleensä kilveltään 3-5-senttisiä, joskus hieman suurempia. (Kilpikonnista mitataan ns. kilven suora pituus eikä kilven kaaren pituutta nukaalista takakärkeen.)

Konna kuin konna kannattaa hankkimisen jälkeen käyttää eläinlääkärin tarkistuksessa. Lääkäri voi tarkistaa konnan yleiskunnon ja antaa esim. madotusohjeet tarvittaessa.
 

Isommalle konnalle tämä ei kuitenkaan käy, vaan isoa konnaa kannattaa ottaa reilulla otteella hännen kohdalta kilven takaosasta (peukalo yläkilven puolelle, muut sormet alakilven puolelle). Näin saa kohtalaisen isoakin konnaa nostettua melko turvallisesti ilman irtipotkimisen vaaraa. Aina kuitenkin on suositeltavaa käyttää kahta kättä!!!!!

Punakorvaa käsitellessä kannattaa muistaa muutama asia: kynnet ovat terävät ja pureminen sattuu. Tämä pätee jo vähänkin yli 7-senttisten konnien kanssa (aivan pienten kynnet eivät paljon raavi, eikä pureminenkaan paljoa satu).

Joten sormia ei kannata turhia heilutella konnan suun edessä, liike on salamannopea, kun konna avaa suunsa ja iskee kiinni.
 

(Puhun kokemuksen äänellä.) Jos konna kuitenkin puree, helpoimmalla pääsee, kun kärsii ja odottaa, että konna tajuaa päästää irti (siihen saattaa mennä hetki). Kilpikonna nimittäin sulkee silmänsä iskiessään kiinni (ruokaan tai sormeen), aivan kuin hait, ja sen on avattava silmänsä tajutakseen, ettei sormesta mitään irti lähde. Jos sormea alkaa vetämään pois konnan suusta, konna tiukentaa otettaan ja vetää päätään vastakkaiseen suuntaan ja sulkee silmänsä tiukemmin.

Konnan kynsiä on syytä leikata, jos ne eivät pääse luonnollisesti lyhenemään (pihalla tai pohjakiviin tms. materiaaliin raapien). Kynttä ei kuitenkaan saa lyhentää montaa senttiä (oli kynsi kuinka pitkä tahansa), ettei katkaista kynnen sisäosassa kulkevaa verisuonta. Ihan kynnen terävimmän kärjen (pari milliä) poisnipsaisu usein riittää.

Käsittelyn jälkeen tai yleensä käytettyään kilpikonnatavaroita (haaveja, letkuja tms.) kannattaa muistaa pestä kätensä huolella. On olemassa salmonellatartunnan vaara, kun punakorvia käsittelee, mutta asiaa ei kannata liioitella. Suurinosa punakorvista kantaa jotakin salmonellabakteeria (salmonelleja on satoja erilaisia ja niistä vain jotkut ovat ihmiselle vaarallisia), mutta terve yksilö ei sitä yleensä eritä ulosteisiinsakaan. (Tästä seuraa myös se, että kilpikonnalle tehtyyn negatiivisen tuloksen antaneeseen salmonellatestin tulokseen ei ole koskaan luottamista.)
 

                            KILPIKONNAN ELINOLOT

Kesällä fotoperiodi voi olla enimmillään 14 tuntia valoisaa ja 10 tuntia yötä. Talvella kymmenen tuntia päivää ja enintään 14 tuntia yötä. Siirtymävaihe on portaittainen, esim. 30 minuuttia viikossa tai kahdessa syksyllä ja keväällä.
 

Suodattimet
Suodattimen on oltava tarpeeksi tehokas altaan kokoon ja konnan kokoon nähden (mitä isompi allas ja konna, sitä tehokkaammat suodattimet). Tässä vaiheessa saa ostettua mielenrauhaa, kun ei pihistele parin satasen tähden. Jotkin suodatintenvalmistajat nimittäin antavat kahden vuoden takuun yhden vuoden sijaan. Ja mitä tehokkaampi suodatin on, sitä harvemmin allasta täytyy puhdistaa ja vettä vaihtaa.

Ulkosuodattimet ovat suositeltavia, sisäsuodattimet menettelevät pienillä konnilla ja isoissakin altaissa uimavastuksen antajina (vedenpyörittäjinä).

Tässä yllä on yksi esimerkki ulkosuodattimesta. Melkoisen iso pömpeli, jonka saa kyllä halutessaan piilotettua esim. akvaarion alakaappiin.

Suodattimen pitäisi pystyä suodattamaan altaan vesi pari kolme kertaa tunnissa. Siis esim. altaaseen, jossa on 250 litraa vettä, suodattimen täytyisi olla 500-750 litraa tunnissa suodattava.

Lämmitin
Suomessa huoneistot ja talot ovat yleensä niin hyvin lämpöeristettyjä, ettei upotettavia  vedenlämmittimiä tarvita. Kannattaa kuitenkin vahtia, että konnan vesi pysyy järkevissä lämpötilarajoissa talvellakin, vaikka veden lämpötila saa talvella laskea jokusen asteen kesäisestä stimuloiden talvilepovaihetta.

Varsinkin pienille konnille usein käsketään ostamaan lämmitin, mutta itse en sitä suosittele. Jos pienen kilpikonnan vesi on liian lämmintä (n. 26 astetta ja siitä ylöspäin), konnan kehitys saattaa kiihtyä, se saattaa kasvaa pituutta ja leveyttä normaalia nopeammin, mutta sisäelimet ja luusto saattavat jäädä vauhdissa jälkeen ja alikehittyneiksi (tästä saattaa tulla ongelmia myöhemmin).
 

Lämmittelypaikka
Jokaisella punakorvalla on oltava tilaisuus lämmittelyyn kuivalla maalla. Tätä varten on tarjottava tarpeeksi suuri lämmittelypaikka ja lämpölamppu.

Lämpölampuksi käy hyvin spottilamppu. Saatavilla on kahta tavallisinta erikokoista mallia, 25/40-wattista ja 40/60-wattista. Itse suosin isompaa laatua, jos on vain yksi spotti (esim. yhdelle konnalle) ja useampaa pienempää, jos useampia konnia. Tärkeintä kuitenkin on lamppua asentaessa tarkistaa, että konna ei pääse itseään siihen koskettamaan ja polttamaan ja että lämmittelypaikalle tulee tarpeeksi lämmintä (yli 40 astetta, 42 kenties).

Joissakin hoito-ohjeissa kehotetaan omistajaa tarkkailemaan, ettei konna vietä liian pitkiä aikoja "kuivalla maalla" lampun alla lämmittelemässä. Tähän ei kannata kuitenkaan liikaa huomiota kiinnittää, konna aika pitkälle tietää itse, mikä on tarpeeksi, ja jos tulee liian lämmintä, käy uimassa. Ruokailun jälkeen ruokaa sulatellessa konna saattaa luonnollisesti pysytellä lampun alla normaalia pidemmän aikaa. Jos konna kuitenkin päivästä toiseen makoilee lampun alla ilman uimista välissä, kannattaa konna tutkia sairauden varalta.

Lämmittelypaikan valinta onkin jo hankalampi juttu. Useat konnaomistajat suosivat korkkia lämmittelypaikan materiaalivalinnassa. Itse en sitä pidä parhaana mahdollisena, koska korkki vettyy ajastaan eikä kestä varsinkaan suuren aikuisen konnan painoa ja konna saattaa myös raapia kynsillään tai pureskella paloja irti korkista (tukkivat suodattimen).

 Lämmittelypaikka on myös melko helppo ja halpa tehdä itse. Pleksi (muovilevy) on siihen oiva materiaali ja helposti puhtaanapidettävä. Pleksilämmittelypaikan voi joko rakentaa jalkojen varaan tai roikkumaan altaan reunoista. Se kannattaa olla kuitenkin altaasta irrallinen puhtaanapidon helppouden varmistamiseksi.

Lämmittelypaikalle johtaa vedestä ramppi, joka saadaan taivutettua lämpöpuhaltimella pleksiä lämmittämällä. Ramppi on hyvä päällystää jollakin helposti tartuttavalla materiaalilla, esim. muovinen ruohomatto käy siihen hyvin. Rampin ylä- ja alapäähän reiät läpi ja nippusiteillä matto kiinni ramppiin. Näin  konnan on helpompi kiivetä ylös ja muovimatto on helppo pestä ja pitää puhtaana.